Täällä tuskin kukaan edes enää käy, koska minä olen, suureksi häpeäkseni, jotenkin "masentunut" kun liisanblogi loppui... Eikä siis ole inspannut kirjoittaa tännekkään. Jos tätä vielä joku lukee niin kommentoi, tai vajoan syvään itsesääliin ja häpeään :) 
   Asia joka tällä kertaa painaa mieltäni: Kateus. Miks mun pitää olla joka asiasta kateellinen jollekkin. Sain juuri tietää, että eräs hyvä ystäväni on yhdessä erään pojan kanssa, johon iskin jo jonkin aikaa sitten silmäni... Tästä seurasi: Vihaa, itsesääliä, mököttämistä ja päivän aihetta: Kateutta. Miksi? Omahan on vikani jos isken silmäni tyyppiin, mutta en tee mitään. En edes juttele pojalle. Olen kateellinen, ulkonäöstä, luonteesta, arvosanoista, esineistä, perheestä, rahasta... Pitkä lista, joka vain jatkuu ja jatkuu. Miksen osaa olla onnellinen? Miksi haluan aina parempaa, vaikka en sitä tarvitse? Miksi olen tällainen!?Hymiö