Otsikosta on kokemusta, esim. ennen vihasin uskontoa yli kaiken enkä olisi mistään hinnasta halunnut mennä tunneille... Siirryttyäni viidennelle luokalle, uskonnonopettajakseni tuli mies, joka opetti meille myös FysiikkaKemiaa. Jotenkin päästyämme eroon vanhasta opettajastamme aloimme kaikki, myös minä, kiinnostumaan uskonnosta. Katsoimme uskontoa aivan eri silmin, ennen uskonto oli se tunti, jota kaikki vihasivat jopa enemmän kuin aikaisia herätyksiä. Nyt se oli kiinnostavampaa, vaikka höpistiinkin samaa asiaa: Jeesus tuli, teki sitä ja tätä ja meni. Mutta enää ei ollut sumeita silmiä vaan kaikki ainakin yleensä kuuntelivat tarkasti, ja esittivät mieltä vaivaavia kysymyksiä. Koko uskonto loisti!
    Mutta taas kaikki muuttui, puolen vuoden jälkeen saimme taas uuden opettajan, joka kuitenkin jäi kahdeksi kuukaudeksi pois koulusta. Näin opettajamme toimi taas sama vanha kääkkä. Kaikki nojailivat taas käsiinsä ja sumeita silmiä siellä ja täällä. Kaikkien onneksi oikea opettajamme tuli takaisin, eikä kukaan marissut. Tämä nykyinen opettaja on aivan 10, hauska, ei liian tarkka... Tämä lista jatkuisi loputtomiin jos kertoisin kaikki hyvät puolet. Ja taas on meille surua tiedossa, tämä nykyinen opettaja muuttaa Australiaan. Toivottavasti olemme jo silloin yläasteella (niin, minä olin vasta 13) sillä silloin meitä opettaa joko aiemmin mainittu miesopettaja tai maantiedon opettajamme.
     Huomasimme kaikki, että kamalimmastakin aineesta voi pitää, jos opettaja vain on mukava. No, opettajia on monenlaisia, mutta ei voi mitään. Mielipide on mielipide.
    p.s Anteeksi kaikki kirjoitusvirheet ja muut...
    p.s.2 Tämä kirjakieli on ärsyttävää ^^
    p.s.3 Taas minä jaarittelin itsestäni enkä niinkään asiaa... Pian joku pystyy jo tekemään minusta elämänkerran... Sorry